Ei se kansainvälistyminen niin vaikeaa ole: jos ei osaa kieliä, niin varaa vain toisen matkalipun sille, joka osaa kohdemaan kieltä. Näin suorasukaisesti voi myös kansainvälistymistä lähestyä, jos on Tevolan konepajan toimitusjohtajaa uskominen. Latu auki maailmalle -sarjan kolmannessa jaksossa vieraana Olli Pallari.
Pallarin nimi tunnetaan ympäri maailmaa kannon nostoon ja pilkkomiseen tarkoitetuista kantoharvestereista. Olli Pallari oli itsekin 1972 ajamassa konetta ja testaamassa setänsä kehittämän kantoharvesterin prototyyppiä Metsäntutkimuslaitoksen projektissa. Ollin kanssa Tervolassa nauhoitetussa jaksossa jutellaan keksintöjen kaupallistamisesta, kansainvälisten asiakkaiden löytämisestä, suurlähetystöjen tarjoamista palveluista, messuretkistä, kielitaidon merkityksestä, ammatillisen koulutuksen tilanteesta, valmistuksen ja palveluliiketoiminnan yhdistämisestä sekä käytännön taitojen katoamisesta meidän yhteiskunnassamme.
”Neljännesä polovesa pajamiehiä”
Pallarin nimi tunnetaan ympäri maailmaa kannon nostoon ja pilkkomiseen tarkoitetuista kantoharvestereista. Olli Pallari oli itsekin 1972 ajamassa konetta ja testaamassa setänsä kehittämän kantoharvesterin prototyyppiä Metsäntutkimuslaitoksen projektissa.
Teollisuus kiinnostui laitteesta Suomessa, ja 1974 sitä vietiin jo Ruotsiin. Kyseessä on kaivinkoneen kauhan tilalle tuleva laite, jossa on kaksi irrotuspiikkiä ja terä jolla voi paloitella kannon.
– Hyvin yksinkertainen vehje, mutta se on maailmalla tunnettu, ja Pallari-nimellä vielä. Myöhemmin on tullut Euroopan maita, Amerikkaa, Afrikkaa, Australiaa, Indonesiaa. Kaikki mantereet on käyty läpi, Olli Pallari kertoo.
Kokoushuoneen seinällä on maailmankartta, josta on mukava katsella minne kaikkialle Pallarin kantoharvestereita on myyty.
– Se oli luultavasti Korpivaara-yhtiö, joka myi saksalaista RH-kaivinkonetta, joka alkoi 1973 markkinoimaan konetta. Sitten Ruotsissa paikallinen RH-kaivinkoneen myyjä, ne tilas, ja tehtiin prototyyppejä ja alettiin kehittämään niittenkin ideoita silloin 1974. Ja Saksaan levisi tieto RH-kaivinkoneen edustajalle. Siitä se alkoi pikkuhiljaa leviämään, Pallari muistelee.
– Kuitenkin se suurin työllistäjä on nämä pienet yritykset täällä. Teettää kaikenlaista hommaa. Täällä (seudulla) ei ole kunnossapitopuolen pajoja, joilla olisi tämmösiä vehkeitä kuin meillä täsä. Nosturikapasiteettia tuolla isossa hallissa on 52 tonnia yhteensä kolmella nosturilla. Pystyy isojakin koneita käsittelleen. Erittäin vaihtelevaa. Ei samanlaista päivää ole, Pallari kertoo.
Toinen merkittävä palvelukategoria on paikalliselle teollisuudelle tehtävät alihankintaprojektit. Hallissa hitsataan parhaillaan kasaan valtavia komponentteja esimerkiksi Outokummun käyttöön.
”Kielitaito on tämä paikallinen murre – aina pitänyt kielimies olla erikseen matkasa”
Olli Pallari puhuu omien sanojensa mukaan vain Tervolan murretta, eikä edes yritä puhua kirjakieltä. Siitä on ollu kotimaassa hänen sanojensa mukaan vain hyötyä, sillä murteet ovat rikkaus, ja herättävät ihmisten kiinnostuksen.
Maailmalla Tervolan murretta ymmärretään kuitenkin varsin huonosti, joten Ollin on pitänyt matkustaa kielitaitoisessa seurassa. Suurena apuna matkoilla ja muutenkin oli aikoinaan Pekka Tervo, joka päätyi vastavalmistuneena diplomi-insinöörinä konepajalle töihin pariksi vuosikymmeneksi.
– Silloin ruvettiin nethiin panemaan tietoja aika palion, niin sieltä kautta sitten alako tulemaan näitä yhteyenottoja maailmalta. Met panthin nettiin liikkuvaa kuvvaa ja tämmöstä. Sitä ruvettiin enemmän hyödyntämään, ja nythän se aivan – melkein joka päivä jostakin päin maailmaa tullee (yhteydenottoja). Netistä vain kattoneet, varmaan Pallari-nimen panneet sinne. Ja messulla me ollaan kuljettu paljonkin, Olli kertoo.
Messuilla tapaa kansainvälistä porukkaa. Tervolan Konepajan tuotteilla on joitakin maahantuojia, mutta pääasiassa kantoharvesterit liikkuvat maailmalle useimmiten suorien yhteydenottojen kautta. Kyselijänä on useimmiten urakoitsija tai koneliike, ja näin käydessä tarve on yleensä kova.
– Meillä yleensä pidetään varastosa tavara. Nyttenki lähti kaksi viikkoa sitten Ruotsiin. He sano, että jos alta viikon saatte lähtemään, niin he ostaa sen. Ja sehän lähti, kun meillä on valamis paketti, Pallari perustelee.
”Heleppoa maailmalle meno on, ei siinä ole mittään.”
Matkan varrelta Pallarille on jäänyt erityisesti mieleen kun Tervolan Konepaja pääsi yli sadan hakijan joukosta mukaan Hornet-hävittäjien vastaostojen ensimmäiseen ryhmään. Heillä oli jopa toimisto New Yorkin Manhattanilla parin kuukauden ajan. Lopulta kauppaa tehtiin Pohjois-Amerikkaan toistakymmentä vuotta.
Maailmalle menossa ei Pallarin mielestä ole esteitä eikä rajoja, ja apua on saatavilla tarvittaessa.
Olli Pallari kehoittaa olemaan yhteydessä Suomen suurlähetystöihin kohdemaassa. Sieltä hän on itse saanut tarvitsemaansa apua. Itse hän harmittelee ainoastaan omaa puutteelista kielitaitoaan, jonka vuoksi hän on tarvinnut apua tulkkaukseen. Kaupankäynti on onnistunut silti, mutta kuka tietää miten paljon enempään hän olisi pystynyt jos olisi osannut enemmän kieliä?
Nykyisessä maailmassa hyvän englannin oppii lähes jokainen suomalainen, mutta muuten kielitaidossa ja varsinkin käytännön taidoissa olisi parantamisen varaa. Kun puhe tulee osaavan henkilökunnan saamisesta, Olli Pallari vakavoituu.
– Se se on, ja vielä pahenee koko ajan. Se on suurin ropleema. 90-luvun puolesavälisä kävi Lapin läänin kansanedustajat. Mie niille jo sanoin että ammattikoulukseen pittää puuttua, tai me ollaan kusesa 25 vuoden päästä – ja nyt ollaan!
– Opettajana pitäis olla semmonen joka itte on sitä työtä teheny. Ei sole sen kummempaa. Tai sitten yhteiskunta antais saman rahan meille yrityksille, ja me voitais hommata siihen opettaja tai työnjohtaja. Tuo on yhteiskunnan rahojen tuhulausta. Siellä opettajat vain sanovat, että kattokaa netistä, Pallari kauhistelee.
Pallari itse olisi jo kypsä eläkkeelle, kunhan vain jatkaja löytyisi. Ikää tulee kohta 72 vuotta.
– Seittemän pilleriä pittää aamusin vetassa naamaan että päässään liikkeelle. Olis kiva vähän nauttiakin, täsä on painettu pitkää päivää, mies virnistää.
Projektit eivät silti ole jäissä, vaan koko ajan haetaan uutta liiketoimintaa Etelä-Amerikkaa myöden. Yritys on Pallarin mukaan kunnossa, samoin kuin tuotteet ja palvelut. Toivotaan, että niille löydetään jatkaja, ja Olli Pallari pääsee hellittämään tahtia. Jokin silti kertoo, ettei hän aivan makoilemaan ole aikeissa ryhtyä.
Kolme pointtia keskustelusta
- ”Myypi ittensä ensin asiakkaalle.” Kaupantekoa helpottaa huomattavasti se, että saadaan syntymään henkilötason suhde myyjän ja ostajan väliin. Lappilaisuuden Pallari on kokenut vain eduksi. ”Kuulevat että ollaan täällä Napapiirin tuntumassa, niin siihen tulee jo eksotiikkaa”, Pallari nauraa. Suomessa toimii oma Tervolan murre, joka tekee puhujasta aidon ja kiinnostavan oloisen.
- ”Heleppoa maailmalle meno on, ei siinä ole mittään.” Olli Pallari kehottaa hyödyntämään Suomen suurlähetystöjen ja Team Finlandin palveluita markkinoiden ja kontaktien kartoittamiseen, koska ”sitähän varten net siellä on.” Hän on itse kokenut suoraan suurlähetystöön yhteydessä olemisen helpoimmaksi tieksi. Apua ja kontakteja on kyllä tarjolla jos niitä ymmärtää hakea.
- Ammatilliseen koulutukseen tarvitaan enemmän käytännön osaajia opettamaan. Olli Pallari ehdottaa, että tämä voisi tapahtua joko palkkaamalla työuran ehtoopuolella olevia ammattilaisia oppilaitoksiin opettamaan tai antamalla suoraan yrityksille määrärahoja kouluttaa ammattiin omassa toiminnassaan.
Podcast-sarja on toteutettu osana Kasvua älykkäästä erikoistumisesta -hanketta, joka on rahoitettua Lapin liiton myöntämällä EAKR-rahoituksella.
Kuva: Simo Vilhunen