Alkuvuodesta 2015 tulevaisuus näyttää jälleen kerran paremmalta kuin viime vuonna. Vuoden ensimmäisten päivien mediasurffauksen perusteella koko Suomi odottaa uuden ja paremman ajan alkamista huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen. Media luonnollisesti hypettää vaaleja ja uutta hallitusta, jotta lukijoita riittäisi. Totuus paljastunee jälleen karmaisevana eduskuntavaalien jälkeen, jolloin päivitellään totuttuun tapaan äänestysprosentin pienuutta. Neljä vuotta sitten päästiin nipin napin 70,5% lukemiin, joka tosin oli reilut kaksi prosenttia suurempi kuin edellisissä vaaleissa. Puolueiden kannatuskyselyjen tuloksista on kuultanut läpi kansalaisten vahva pettymys valitun eduskunnan ja hallituksen aikaansaannoksiin. Se näkyy keskustan hurjana kannatuskasvuna ja kannastaan epävarmojen määrän lisääntymisessä. Toivottavasti tällä kertaa pettymyys ei pienennä äänestysaktiivsuutta ja media onnistuu tässä hypetyksessään.
Tasavallan presidenttikin on pariin otteeseen puuttunut hallituksen työn tuloksiin, joten lienee oikeutettua todeta, että pieleen meni. Mutta mikä meni pieleen? Sixpäkkinä alkaneen hallitustaipaleen perusongelma oli liian laaja ja muotitermejä käyttäen liian heterogeeninen hallituspohja. Tämä näkyi sitten hallitusohjelmassa, jonka pituus ylitti varmasti monen hallituksessa istuneen akateemisen loppututkinnon suorittaneen ministerien gradujen sivumäärän.Tältä pohjalta ei saatu oikein päätöksiä tehtyä ja työn tuloksethan ovat olleet meillä nähtävissä. Harva on mennyt analyysissään tämän pitemmälle. Perusvirhe tehtiin, tottakai, hallitusneuvotteluissa, mutta suurin virhe oli väärä tilanneanalyysi. Globaali rahoituskriisi iski Eurooppan ja Suomeen marraskuussa 2008. Nyt tammikuussa 2015 pystymme arvioimaan, että Suomi lähmii edelleen samassa lamassa, mutta osa Eurooppaa ja erityisesti USA ovat siitä jo siirtyneet eteenpäin. Vuosi 2009 oli laman huipentuma, BKT aski prosenttitolkulla. Vuoden 2010 aikana nähtiin pientä elpymistä ja osa odotti nousun todella alkavan joko loppuvuodesta 2011 tai sitten vuonna 2012. Nyt voidaan todeta, että hetkellinen talousnousu johtui todennäköisesti siitä, että yritykset alkoivat tehostaa toimintojaan ja säästää. Vuonna 2013 totuus alkoi sitten paljastua. Vienti romahti ja veti kauppataseen miinukselle. Nousua ei tullutkaan ja elpymisen merkit tulkittiin väärin. Suomi on tarponut samassa lamassa kuusi vuotta ja kohta kaksi kuukautta.
Perusvirhe tapahtui hallitusneuvottelujen tilanneanalyysissa. Väärän kuvan syntyminen on toki inhimillistä, mutta neuvotteluissa synytynyt sokea luottamus nousun alkamiseen ja siihen, että kasvava vienti korjaa virheet, on osoittautunut tuhoisaksi. Kasvuodotuksen paineet olivat ilmeisesti kovimmat SDP:n piirissä Helsingissä kuultujen viimeisimpien juorujen perusteella. Muut puolueet lähtivät siihen mukaan ja samalla vihreät näkivät tilaisuutensa tulleen. Hllitusohjelmaan saneltiin uusia ympäristömääräyksiä ja -veroja. Huhujen mukaan vihertävät kokoomuksen pääkaupunkiseutulaiset edustajat totesivat hallituskipeydessään vihreiden linjan järkeväksi ja puolueen oppositiota tyynnyteltiin sillä, että kyllä viennin veto korjaa verotuksen aiheuttamat vahingot. Näin ei sitten todellisuudessa tapahtunutkaan. Teollisuuden kilpalukyky romahti, menetettiin yli 70.000 teollista työpaikkaa ja vienti kyntää yhä syvempää vakoa kauppataseen vajeelle. Paras esimerkki vihreiden politiikan raskaista virheistä on energiapolitiikka. Innokas ja nopea (ylinopeutta Lexuksella) uusi ympäristöministeri julisti lopettavansa turpeen energiakäytön ja hallitus nosti sen veroa ja muutenkin tumpeloi bioenergian kanssa. Tämän seurauksena hallituksen hiilijalanjälki on piirtynyt historiaan aika konkreettisesti hiilen käytön käännyttyä Suomessa vastoin tavoitteita selvään nousuun. Globaalin energiatilanteen ja Suomen todellisen tilan analyysit eivät voisi mennä pahemmin pieleen. Esimerkkejä on muitakin, mutta juuri tuo ylioptimismi, tilanteen väärä analysointi ja nopeus laittoivat Suomen väärille raiteille yli neljäksi vuodeksi. Kesäkuun hallitusneuvottelujen jäljet näkyvät vielä ensi vuosikymmenkin alussa. Tämä on totuus, joka suomalaisille on nyt valjennut. Toivottavasti nyt hallitusneuvotteluissa nähdään Suomen tilannekuva oikein. Pääministeri Stubb on todennut, että uudet vaalit olisi pitänyt järjestä jo vuosi sitten Jyrki Kataisen siirtyessä muihin tehtäviin. Johtopäätös on oikea ja Stubb osoittaa melkoista rohkeutta todetessaan sen. Myöskin Jyrki Kataisen toiminta ansaitsee hieman parempaa analyysia. Hänen toimintansa toimintakyvyttömän hallituksen johdossa tilanteen karatessa käsistä on ollut täysin oikeaa. Muutkaan eivät tuossa tilanteessa olisi parempaan pystyneet.
Alexander Stubbin tehtävksi jäi Suomen luotsaaminen uusiin vaaleihin mahdollisimman vähin vahingoin. Myös tehtyjä pahimpia virheitä korjattiin. Puuttuminen energiaverotuksen suurimpiin virheisiin ja edustuskuluvähennyksen palauttaminen on syytä pitää mielessä. Ukrainan kriisin mukanaan tuomat ongelmat ovat todellisuudessa verrattavissa kylmän sodan alkamisaikojen tapahtumiin. Ja nehän eivät olleet Suomelle eikä pääministeri Paasikivelle helppoja.
Toivottavasti tästä on opittu ja seuraava hallitusohjelma tehdään realistisen ja oikean tilannekuvan perusteella. Ja toivottavasti hallituspohja rakentuu täysin erilaiselle pohjalle ja selvälle enemmistölle. Jos ja kun keskusta voittaa vaalit, on heidänkin syytä jättää voitonjuhlat mahdollisimman vähiin. Suomen nostaminen tästä lamasta vaati johtajuutta, yhteistyötä, rohkeutta koviin päätöksiin, rakenteiden muuttamista ja vahvaa visiota tulevaisuuden Suomesta, jossa pohjoisella ja Lapilla on oma realistinen roolinsa kehittämisessä eikä vain supistamisessa.