Kansainväliset vapaakauppasopimukset apuna maailmalla

ViiviUncategorized

Geopolitiikan epävarmuuksien keskellä vakautta luovat kaupan mahdollistajat ovat entistäkin tärkeämpiä uusia markkinoita etsittäessä.  Vapaakauppasopimuksia on solmittu ympäri maailman, ja ne poikkeavat toisistaan kattavuudeltaan. Kansainvälinen kauppajärjestelmä on myös muuttunut suuresti 20 viime vuoden aikana, ja erityisesti siirtymätalouksien maat ja kehitysmaat ovat nyt keskeisessä asemassa.  WTO-neuvottelut ovat jumiutuneet, ja vastaavasti alueellisten ja kahdenvälisten sopimusten merkitys on kasvanut.

Käytännössä vapaakauppasopimukset tuskin poistavat kaikkia teknisiä kaupan esteitä ja vaikeuksia kansallisten sääntöjen tulkinnassa, ja erityisesti palvelujen kaupassa on vielä paljon kehitettävää. WTO:n roolia kauppaprosessien läpinäkyvyyden ja riitojenratkaisusääntöjen osalta on myös vaikea korvata.  Sopimukset mahdollistavat kuitenkin suomalaisten yritysten tuotteiden ja palveluiden helpomman pääsyn sopimusosapuolen markkinoille, vaikuttavat positiivisesti talouskasvuun ja kilpailukykyyn ja hyödyttävät myös kuluttajia.

EU:n kauppasopimukset

EU:lla on nyt sopimus 78 maan kanssa 46:n kauppasopimuksen kautta. EU:n yhteinen kauppapolitiikka on yksi aloista, joilla unionilla on yksinomainen toimivalta, eli jäsenmaat eivät voi säätää kauppapoliittisia normeja eivätkä tehdä sopimuksia keskenään tai EU:n ulkopuolisten maiden kanssa.

EU:n sopimuksia on eri tasoisia: vapaakauppasopimukset, assosiaatiosopimukset, tulliliitot ja talouskumppanuussopimukset.

EU:lla on vapaakauppasopimukset mm. Etelä-Korean, Japanin, Kanadan, Meksikon, Singaporen, Sveitsin ja Vietnamin kanssa, ja uusin sopimus on Iso-Britannian kanssa tehty sopimus Brexitin jälkeiseen tilanteeseen. Sopimusprosesseja on eri vaiheissa mm.  Australian, Indonesian ja Uuden-Seelannin ja Mercosurin kanssa.

EU:lla on ns. assosiaatiosopimukset mm. Ukrainan, Moldovan ja Georgian kanssa, ja näiden sopimusten osana pitkälle menevät ja laaja-alaiset ns. DCFTA-sopimukset (Deep and Comprehensive Free Trade Areas), joilla tähdätään kaupan vapauttamisen lisäksi sääntelyn lähentämiseen. Kuuden Balkanin maan kanssa vuosina 2001–2016 solmitut vakautus ja assosiaatiosopimukset (Stabilisation and Association Agreements) pyrkivät nimensä mukaisesti vakauttamaan alueellista kehitystä ja lähentämään talouden integraatiota EU:n kanssa.

Tulliliitot EU:lla on Turkin, Andorran ja San Marinon kanssa.

Talouskumppanuussopimuksia (EPA, Economic Partnership Agreement) EU:lla on Karibian, Keski-Afrikan ja Itäisen ja eteläisen Afrikan kanssa.  Komission raportin mukaan vuonna 2020  EU:n tavarakaupasta muiden maiden kanssa 32 prosenttia oli vapaakauppasopimusten piirissä. Raportti koskee 37:ää etuuskohteluun oikeuttavaa kauppasopimusta ja 67:ää maata, ja sen mukaan EU on tärkein kauppakumppani 74:lle maalle. Korona vaikeutti kaupankäyntiä globaalisti, ja EU:n etuuskohteluun oikeuttavien kauppasopimuskumppaneiden kanssa laskua oli 9,1%, kun taas ei-etuuskohteluun oikeuttavien kumppaneiden kanssa laskua oli 11,1%, ja muun maailman kanssa 10,5%

Edellytykset tullietuuksien saamiselle

EU:n kauppasopimusten mukaisia tullietuja saadakseen yrityksen vientituotteen on sisällyttävä vapaakauppasopimukseen tai muuhun tullietuussopimukseen ko. maan kanssa, ja tämä tulee tarkistaa tullinimikekohtaisesti (CN-koodi). EU:n uusimmat kauppasopimukset kattavat lähes kaikki teollisuus- ja maataloustuotteet sekä elintarvikkeet.

Edellytyksenä tullietuuksien saamiselle on myös, että tuote on joko kokonaan tuotettu tai ”riittävissä määrin valmistettu” EU:ssa tai sopimuskumppanimaassa. EU:ssa kuin ollaan, EU:n alueelta Suomeen tuodut raaka-aineet rinnastetaan siis suomalaisiin raaka-aineisiin, eli molempien alkuperäksi katsotaan EU. Alkuperäkumulaatio tarkoittaa sitä, että valmistaja EU:ssa voi tietyin edellytyksin hyödyntää tuotteidensa valmistuksessa sopimuskumppanimaasta peräisin olevia raaka-aineita myös ilman, että riittävän valmistuksen ehdot täyttyvät. Lopputuotteen alkuperän voidaan silti katsoa olevan EU:ssa.

Tuotteen alkuperä pitää pystyä todistamaan. EUR.1-tavaratodistus on käytössä useimmissa EU:n vapaakauppa- ja vastaavissa muissa tullietuussopimuksissa ja -järjestelyissä alkuperäselvityksenä. EUR.1-todistuksen vaihtoehtona on enintään 6 000 euron arvoisissa tuotteissa kauppalaskuilmoitus tai luvanvarainen valtuutetun viejän kauppalaskuilmoitus.

Edellytyksenä etuuskohtelun saamiselle on myös tuotteen vieminen suoraan EU:sta sopimuskumppanimaahan siten, että tuote pysyy tullivalvonnassa kuljetuksen ja mahdollisen välivarastoinnin aikana.

Lisäksi mm. Iso-Britannian, Japaniin ja Kanadaan vievien yritysten tulee rekisteröityä niin sanottuun REX-tietokantaan, jotta ne voivat hyödyntää kauppasopimuksen tullietuuksia. Alle 6 000 euron toimituksille rekisteröintiä ei vaadita.

 

Maija Kärkäs
päällikkö, Enterprise Europe Network
Helsingin seudun kauppakamari